Koeajossa Cat 301.8: Uutta ajattelua
Cat 301.8 on Caterpillarin uuden 1–2 tonnin minikaivukoneperheen toiseksi suurin jäsen reilun kahden tonnin työpainollaan.
Yhä pienempiin koneisiin liitetään ominaisuuksia ja tekniikkaa, joita on aiemmin totuttu yleensä näkemään vain isommissa kaivukoneissa. Koeajossa keltaisella hirmulla tehtiin erilaisia pihahommia.
Caterpillar lanseerasi alkuvuodesta aivan uudet minikaivukoneet 1–2 tonnin kokoluokkaan. Niissä on monia mielenkiintoisia ja ennenäkemättömiä teknisiä ratkaisuja. Esimerkiksi vasenta kaivuvipua voi käyttää nyt voimansiirron hallintaan. Erittäin kätevä toiminto, johon tottuu nopeasti, vaikka ensin jalat ajopolkimille automaattisesti kulkeutuvatkin. Konepörssi sai koeajoon kelluvalla puskulevyllä ja tyvitaitolla varustetun mallin 301.8, jolla tehtiin muutamana päivänä sekalaisia omakotitalon pihan kaivutöitä. Raivattiin muun muassa parkkipaikkaa. Käytössä oli kolme erikokoista Rototilt-kauhaa sekä Pomen valmistama kallistuva liitin.
Minikaivukoneet ovat vuosien mittaan kasvattaneet suosiotaan tasaisesti. Niillä hoituu monet ahtaiden tilojen työt varsin kätevästi. Kuljettajan mukavuus alkaa olla jo isojen koneiden luokkaa, ja Caterpillarin uusi kaivukoneperhe on oiva esimerkki käyttäjäystävällisistä innovaatioista. Suhteellisen tilavassa ohjaamossa on helppo työskennellä.
Mallisarjassa on seuraavat koneet: 301.5/301.6 (1 575–1 960 kg), 301.7 CR (1 785–1 835 kg), 301.8 (1 715–2 025 kg) ja 302 CR (1 945–2 200 kg). Kaikki muut koneet paitsi 301.7 CR ovat saatavana myös ohjaamolla. Suluissa olevissa työpainoissa suurempi arvo on tietenkin ohjaamollisen version.
Cat 301.8 siis painaa noin kaksi tonnia ja koeajokoneen 1 160 millimetrin kauhanvarrella varustettuna päästään hieman yli 2,5 metrin kaivusyvyyteen. Vaihtoehtona on myös lyhyempi 960 millimetrin kauhanvarsi, jolloin maksimi kaivusyvyys on 2 370 millimetriä. Tämäkin riittää jo erilaisten putkikanaalien ja kaapeliojien kaivamiseen puutarhoissa ja pihoilla. Kun koneen kokonaisleveys telarungot sisään vedettynä on vain hieman alle metrin (990 mm), niin se on ajettavissa varsin ahtaaseenkin rakoseen.
Alavaunu on hydraulisesti levitettävissä maksimaalisen tuennan saamiseksi, jolloin leveys telasta telaan on 1 330 millimetriä. Pienessä koneessa leveä tuenta on enemmän kuin tervetullut. Kun usein tähänkin kokoluokkaan jo lisätään puomin päähän kallistuva kauhanpyörittäjä, niin levitettävä alavaunu kompensoi osaltaan lisäpainon tuomaa rasitetta.
Caterpillarin mukaan kaikissa uusissa 1–2 tonnin koneissa on pyritty käyttämään mahdollisimman paljon samoja komponentteja, minkä kerrotaan helpottavan jälkimarkkinoinnin toimintoja. Huollon kannalta uusi hieno piirre on ohjaamon kippaus, jolloin huoltohenkilökunta pääsee helposti käsiksi alarungossa sijaitseviin hydrauliikan ym. komponentteihin. Caterpillar lupaa, että esimerkiksi laturin vaihto sujuu nyt tunnissa, kun ennen siihen vierähti kolmekin kertaa pidempi aika.
Nopeaa, mutta tarkkaa
Voimanlähteenä kaikissa 1–2 tonnin koneissa on Caterpillarin oma, 1,1 litran C1.1, jonka teholukema on 14,4 kilowattia. Päästöjen suhteen ollaan jo Stage V -tasolla.
Kuormantunteva hydrauliikkajärjestelmä antaa kaivulle, ajolle ja käännölle maksimissaan 66 litraa öljyä minuutissa. Kahdessa ensin mainitussa piirissä paine on 245 ja käännön hydrauliikkamoottorilla 147 baaria. Kaivuliikkeiden ja ajon yhtäaikainen käyttö onnistuu mainiosti. Kaivuliikkeet ovat erittäin jouheat ja usein pienistä koneista tuttu kulmikkuus on tiessään. Pienilläkin kierroksilla saadaan nopeutta useimpiin töihin riittävästi.
Tämän kokoluokan koneilla ei mätetä urakkavauhdilla, vaan usein tasoitellaan pohjia ja tehdään enemmän tarkkuutta kuin nopeutta vaativia tehtäviä. Catista löytyy molempia ominaisuuksia sopivassa suhteessa. Nopeudesta kertoo se, että ylävaunu kieppuu ympyrää 10,4 kertaa minuutissa eli vähän jopa valmistajan antamaa (9,8 r/min) lukemaa kiivaammin.
Lisähydrauliikkaa syöttää kaksi pumppua, joista primäärisen tuotto on 33 ja sekundäärisen 14 litraa minuutissa. Järjestelmän paine on 245 baaria.
Voimansiirrossa on kaksi nopeusaluetta, kuten tapana on. GPS-mittaus näytti kutakuinkin samoja lukemia, kuin esitteessä seisoo. Rusakkopuolella maksimi nopeus on noin 4,5 ja kilpikonna-asetuksella 3,0 kilometriä tunnissa.
Koeajokoneessa oli 230 millimetriä leveät kumitelat, mutta 50 kiloa työpainoa lisäävät terästelatkin ovat toki saatavana.
Jos vielä muutaman numeron toisi esille, niin kerrottakoon, että polttoainetankin tilavuus on 26 litraa, öljynvaihdossa moottoriin kaadetaan 4,4 ja koko hydrauliikkajärjestelmä vetää 26 litraa öljyä. Koneen korkeus ohjaamon kattoon on 2 300 millimetriä ja kuljetuspituus reilut 3 700 millimetriä. Tyvitaiton kääntökulmat ovat oikealle 50 ja vasemmalle 65 astetta.
Käynnistys napilla
Ohjaamoon noustaan hartioiden kohdalta 550 millimetriä leveästä oviaukosta. Vasen vipukonsoli ahtaa hieman väylää, joten sen ohi pitää ikään kuin ujuttautua istuimelle.
Ohjaamo on valoisa ja kokoluokassaan ehkä vähän keskimääräistä tilavampi. Leveys hartioiden korkeudella on 910, Korkeus 1 460 ja pituus 1 200 millimetriä. Kyseessä on varsin mukavan kokoinen komentosilta ruoka-aikoina kotona viihtyneelle kuljettajallekin.
Käynnistys tapahtuu painonapilla oikeanpuoleisen kyynärnojan alta. Eli avaimen tuominen taskussa ohjaamoon riittää käynnistykseen. Ennen napin painallusta käännetään saman painonapin kiekosta virrat päälle.
Oikeaan pystypalkkiin kiinnitettyä, suomeksi kommunikoivaa LCD-näyttöä ohjataan painonapeilla näytön alta (nuoli- ja kotinäppäin ym.) tai pyörivällä kiekolla konsolista. Pyörivä kiekko myös kallistuu sivu- ja pystysuunnissa, minkä avulla liikutaan ruudusta toiseen näytöllä. Esimerkiksi lämmityslaitteen puhaltimen säädön kohdalle kursori menee kallistamalla. Toiminto aktivoidaan painamalla rullan keskeltä ja itse säätö tapahtuu rullaa kiertämällä. Kääntörullan edessä on myös kotinäppäin nopeaa alkunäytölle palaamista varten. Automaailmasta tuttu systeemi.
Kuljettajakohtaiset säädöt antavat mahdollisuuden tallentaa liikenopeudet omiin mieltymyksiin sopivaksi. Tämäkin ominaisuus yleensä nähty vain isommissa koneissa.
Moottorikierroksia säädetään niin ikään pyörivällä kiekolla oikealta. Samassa konsolissa sijaitsee pääosa katkaisimista, esimerkiksi työvaloille ja tuulilasinpyyhkimelle.
Kaivuvivut kääntyvät eteen ja hieman kuljettajaa kohti, jolloin ranteen kulma on luonnollinen kaivettaessa. Tästä maininta siksi, että joissain minikoneissa kaivuvivut on asetettu aivan liian pystyyn.
Peukalorullat ovat vivuissa tehdasasenteisena lisähydrauliikan toimintojen hallintaan. Oikeanpuoleisen kaivuvivun vieressä on puskulevyn lyhyt vipu. Voimansiirron nopeusalue vaihtuu sekä kaivuvivun (oikea) painonapista että puskulevyvivun päästä.
Ajetaanpa vivulla
Telojen levitys/supistus onnistuu puskulevyn hallintavivulla, kunhan vaihtokatkaisin vasemman kaivuvivun edestä on ensin kallistettu eteenpäin. Katkaisin on varmistettu
lukituksella, joten sitä ei voi painaa vahingossa. Telat liikkuvat helposti maata vasten, kevittää ei tarvitse.
Kauhan pikakiinnikkeen lukko avataan painamalla kahta nappia peräkkäin näytössä. Näyttö kertoo grafiikalla, miten avaaminen/lukitus edistyy ja varoitusvalo jää palamaan, mikäli kauha ei lukitu.
Ja sitten ne uuden minikaivukonesarjan uusimmat hallintamahdollisuudet. Caterpillarinkin valmistamia liukuohjattuja pienkuormaajia ajetaan vasemmalla joystickillä ja nyt ominaisuus on tuotu kaivukoneeseen. Allekirjoittanut ihmetteleekin, miksi tätä ei ole ennen hoksattu.
Vasemman kaivuvivun keltaisesta napista painamisen ja näytöltä OK-kuittauksen jälkeen telaohjaus on aktivoitu vasempaan kaivuvipuun. Eteen/taakse-ajo ja käännöt tottelevat vivun samansuuntaisia liikkeitä. Kaivamaan ryhdyttäessä painetaan keltaista nappia uudestaan ja normaalit puomin toiminnot ovat taas käytössä.
Nyt joku kysyy, miten ajon aikana sitten pääsee liikuttamaan kauhaa? Toki polkimet ja vivut ovat edelleen olemassa ja niitä voi käyttää entiseen tapaan.
Vipuohjauksen ollessa aktivoituna, on myös toinen tapa. Ylävaunun kääntö toimii silloin vasemman kaivuvivun rullasta ja kauhanvartta pääsee käyttämään toisen puolen peukalorullalla, kunhan ensin aktivoi sen napilla vivun edestä.
Jouhevaa käyttöä tällä systeemillä en ainakaan minä oppinut näin lyhyessä ajassa, ja kyseessä onkin ehkä hyödyntämättä jäävä ominaisuus. Jos pitää kaivaa samalla kun ajaa, niin viisainta on unohtaa kaivuvivulla ajo. Täytyy myös muistaa, että mahdollinen kauhanpyörittäjän asennus varaa peukalopyörät sen ohjaamiseen.
Toinen uusi ominaisuus on, että voimansiirron saa aktivoitua myös kulkemaan vakionopeutta suoraan, mikä helpottaa, jos pitää ajaa pidempi matka teloilla.
Ohjaamon melutasot mitattiin. Tyhjäkäynnillä melumittarin lukema näytti 63, ajossa täysillä moottorikierroksilla 74–76 ja kaivettaessa lukema vaihteli 71–73 desibelin välillä. Minikaivukoneelle lukemat ovat alhaiset.
Kokonaisuutena ottaen Catin ohjaamo hallintalaitteineen on positiivinen tuttavuus. Kun edellä mainittuihin ominaisuuksiin lisätään vielä saatavilla olevat ohjaamon ilmastointi sekä tyhjäkäyntiautomatiikka sekä joutoajan jälkeinen moottorin pysäytystoiminto, niin ollaan jo sellaisessa varustelutasossa, joka ei kalpene isoillekaan kaivukoneille.
Polttoainetta pihistäen
Koneella kaivettiin matalaa ojaa, revittiin kantoja ja kuorittiin pintamaita. Leveällä kauhalla kannettiin myös sepeliä jyrkkään ylämäkeen. Työ oli siis hyvin tyypillistä tämän kokoluokan kaivukoneelle. Polttoainetta kului koko rupeaman aikana vaivaiset 2,2 litraa tunnissa. Tankillinen menovettä riittää siis hyvinkin 10 tunnin työpäivään.
Mitään voimamittauksia ei tehty, sillä suurimmallakin 90 litran vetoisella kukkutäydellä kauhalla (85 kg) pystyi operoimaan koko käännön ja ulottuman alueella. Muuta kauhakoot olivat 45 l/48 kg ja 70 l/64 kg.
Kauhalla irtoaa myös kivet helposti kovastakin maasta. Käytettävä kaivuteho on hyvin suhteessa koneen kokoon.
Levitettävä alavaunu on ehdottoman tervetullut ominaisuus, että tehot saadaan hyödynnettyä. Puskulevyssä on niin ikään manuaalisesti käännettävät levityspalat, jolloin sen leveys vastaa levitettyä alavaunua (1 300 mm). Puskulevyssä on myös tasaamista helpottava kellunta.
Koneen nostoon rungossa on kattavasti lenkkejä. Moottoriluukku takana on suhteellisen pieni ja koneen koosta johtuen tilaa konehuoneessa ei liikaa ole. Vasen sivuluukku on pulttikiinnitteinen ja oikeanpuoleinen, jäähdyttimen kennon paljastava, on lukollinen. Kallistettava ohjaamo on kiinnitetty kahdella pultilla ja turvallisesti lukittavissa yläasentoon huoltojen ajaksi.
Huoltokirja tarjoaa rasvauksia ja erilaisia tarkistuksia tietenkin tehtäväksi alusta alkaen, mutta ensimmäinen iso huolto on 500 tunnissa. Se pitää sisällään muun muassa moottoriöljyn ja öljynsuodattimen vaihdot. Hydrauliikkajärjestelmän paluusuodatin vaihdetaan ensi kertaa niin ikään 500 tunnissa, mutta öljyt järjestelmään vasta 3 000 tunnin kohdalla.
Tässä lyhyt yhteenveto Caterpillarin uuden kaivukonemalliston edustajasta mallimerkinnältään Cat 301.8.
Konepörssin nettisivuilla ja Youtube-kanavalla olevat videot kertovat tässäkin tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Kannattaa katsoa. Ja kun videot eivät riitä, vaan ilmenee pakonomaista tarvetta päästä itse asian ytimeen, niin Catin uusiin minikaivukoneisiin pääsee tutustumaan vaikka vuokraamalla ensin Cat Rentalin kautta ennen ostopäätöksen tekemistä.